Ginirommi

Luokka: Rommipelit
Pakka: 52 korttia
Pelaajamäärä: 2

Ginirommi eli gin rummy on yksi suosituimpia kahden pelaajan korttipelejä. Se syntyi 1900-luvun alkupuolella, vistiopettaja Elwood T. Baker mainitaan usein pelin kehittäjänä, ja suosionsa huipulle peli pääsi 1930- ja 1940-luvuilla, kun Hollywood-tähdet ottivat pelin omakseen. Gini on edelleen hyvin suosittu ja kokeilemisen arvoinen kaksinpeli.

Peli tunnetaan myös nimellä sinkki, mutta sillä nimellä on pelattu ilmeisesti myös muitakin pelejä.

Pelin säännöt löydät myös 150 korttipeliä -kirjasta.

Pelin tavoite

Pelaajat yrittävät yhdistää kädessään olevat kortit yhdistelmiksi päästäkseen koputtamaan ensimmäisenä.

Yhdistelmiä ovat kolme tai neljä samanarvoista korttia ja vähintään kolmen peräkkäisen kortin suora samaa maata. Ässä on aina 1.

Jako

Pelaajille jaetaan 10 korttia ja pakan päällimmäinen kortti käännetään poistopakan ensimmäiseksi kortiksi.

Pelin kulku

Ei-jakaja aloittaa. Vuorollaan pelaaja nostaa joko poistopakan tai nostopakan päällimmäisen kortin käteensä ja heittää pois yhden kortin. Jos nostaa poistopakasta, samaa korttia ei saa heittää pois kierroksen lopussa.

Jaon alussa ei-jakaja joko ottaa poistopakkaan käännetyn kortin tai passaa. Jakajalla on sama mahdollisuus. Jos jakajakin passaa, ei-jakajan on nostettava nostopakan päällimmäinen kortti.

Virallisissa peleissä poistopakasta saa katsoa vain päällimmäisen kortin, kotipeleissä voi olla joustavampi. Nostopakan korttien lukumäärän saa laskea koska tahansa.

Peliä jatketaan, kunnes toinen pelaajista koputtaa tai kun pakassa on jäljellä kaksi korttia. Jälkimmäinen tapaus on tasapeli. Pelaaja voi koputtaa silloin, kun hänellä on korkeintaan 10 pistettä yhdistelmien ulkopuolisia kortteja kädessään. Korttien pistearvo on niiden numeroarvo, ässä on 1 ja kuvakortit 10.

Kun pelaaja koputtaa, hän heittää kädestään kortin poistopinoon kuvapuoli alaspäin ja levittää sitten kätensä pöydälle jaettuna yhdistelmiin ja niiden ulkopuolisiin hukkakortteihin. Jos kaikki kortit ovat yhdistelmissä, pelaaja on tehnyt ginin. Vastapuoli pöytää yhdistelmänsä. Vastapuoli voi myös pelata kädestään irtokortteja koputtajan pöytäämiin yhdistelmiin jos ne jatkavat sarjoja, paitsi jos koputtaja teki ginin.

Pisteenlasku

Jos koputtajan hukkakortit ovat pienemmän pistemäärän arvoisia kuin vastapuolen, hän voittaa ja merkitsee itselleen pisteitä hukkakorttien pistemäärän erotuksen verran. Ginistä saa 25 pisteen bonuksen. Jos hukkakorttien pistearvot ovat samat tai koputtajalla on enemmän, hän häviää ja erotus merkitään vastapuolen pisteisiin. Vastapuoli saa lisäksi 25 bonuksen.

Peli päättyy, kun toinen pelaajista saavuttaa 100 pistettä. Pelaajat saavat lopuksi 25 pistettä jokaisesta voittamastaan jaosta. Voittaja saa lisäksi 100 pisteen bonuksen tai 200 pistettä, jos vastapuoli jäi täysin ilman pisteitä. Lopullinen voittosumma – ja maksu, jos pelataan rahasta, kuten giniä on perinteisesti ollut tapana pelata – on pelaajien pistemäärien erotus. Lopputulos tuplataan, jos häviäjä ei voittanut yhtään jakoa.

Muunnelmia

20 pistettä. Monet käyttävät 25 pisteen bonusten sijasta 20 pistettä ginistä, koputtajan tappiosta ja voitetuista jaoista. Vaihtelua esiintyy jonkin verran: jotkut antavat koputtajan häviöstä 10 pistettä ja ginistä 20, tai häviöstä 20 pistettä ja ginistä 25. Selkeintä lienee, että kaikista kolmesta saa saman verran, oli se sitten 20 tai 25 pistettä.

Oklahoma. Koputtamiseen vaadittava pistemäärä ei ole 10, vaan poistopakan ensimmäisen kortin numeroarvon mukainen.

Hollywood. Elokuvatähtien suosima pisteenlaskumuunnelma, jossa pelataan useita pelejä yhtä aikaa. Merkitkää pistelomakkeelle kolme saraketta kummallekin pelaajalle: peli 1, peli 2 ja peli 3. Kun pelaaja voittaa ensimmäisen kerran, merkitkää pisteet ensimmäisen pelin sarakkeeseen. Kun sama pelaaja voittaa toisen kerran, pisteet merkitään peleihin 1 ja 2. Kolmannesta voitosta alkaen pisteet merkitään kaikkiin sarakkeisiin. Peli suljetaan, kun toinen pelaajista saa 100 pistettä kokoon ja koko ottelu on ohi, kun kaikki pelit on suljettu.