Kategoria: Kiipeämispelit

Kiipeämispelit on pääasiassa kiinalainen ilmiö, joka yhdistää tikkipelit ja lyömispelit. Joku aloittaa pelaamalla joko yksittäisen kortin tai korttiyhdistelmän ja seuraavien pelaajien on joko pelattava arvokkaammat kortit tai passattava. Kun kaikki ovat passanneet, viimeisenä pelannut saa aloittaa uudestaan. Korttien arvo kiipeää pelattaessa ylöspäin, mikä on antanut nimen näille peleille.

Kiipeämispeleissä on tavoitteena päästä eroon korteista. Joissain peleissä on kuitenkin osatavoitteena voittaa ”tikeissä” pistekortteja. Zheng shàng yóu edustaa sosiaalisempaa laitaa, jossa päätavoitteena on päästä korteista eroon, zheng fenissä sen sijaan lasketaan pisteitä voitetuista korteista. 

Länsimaissa tunnetuin kiipeämispeli on zheng shàng yóun yksinkertaisempi versio, joka tunnetaan useilla nimillä, kuten president, scum, asshole, rich man poor man, bum, landlord, emperors and scum, capitalism tai einer ist immer der arsch. Kyseessä on melko tuore tulokas, jota on pelattu muutaman kymmenen vuoden ajan. Ranskassa peli, trouduc, on ilmeisesti tunnettu pidempään, mikä selittynee Ranskan perinteikkäillä yhteyksillä Indo-Kiinaan.

Pelien ero on siinä, että zheng shàng yóussa on mahdollista pelata useita erilaisia yhdistelmiä, kuten samannumeroisten korttien settejä, suoria ja parisuoria (tyyliin 2-2-3-3-4-4-5-5), kun taas presidentissä pelataan vain samannumeroisten korttien settejä.

Suomessakin peli on suosittu ja tunnetaan useilla eri nimillä:  orja, kuningas ja köyhä ja joukolla n-sanaan perustuvia nimityksiä. Go-lautapelin harrastajat pelaavat mutkikkaampaa alkuperäistä zheng shàng yóuta, mutta tuntevat pelin nimellä kuoppa. Länsimaiset gon pelaajat oppivat pelin Kiinasta 1970-luvun lopulla, jolloin britit antoivat pelille nimeksi pits: häviäjät ovat kuopassa, toinen kaulaansa ja toinen nenäänsä myöten.

President on pääasiassa seurapeli ja siihen usein liittyy pelaajien laittaminen arvojärjestykseen. Korteista ensimmäisenä eroon päässyt on presidentti, seuraava on varapresidentti, sen jälkeen loput ovat kansalaisia ja viimeiseksi jäänyt on sitten silkkaa roskaväkeä. Presidentti istuu tietysti mukavimmassa tuolissa eikä hae itse juomiaan ja niin edelleen.

Presidentistä on tehty suosittu kaupallinen versio, The Great Dalmuti, jonka oivalluksena on erikoinen pakka, jossa ykkösiä on yksi, kakkosia kaksi, kolmosia kolme ja niin edelleen. Peli on suosittu Suomessakin esimerkiksi roolipelaajien keskuudessa.

Sveitsiläisen korttipelisuunnittelija Urs Hostettlerin kehittämä Tichu on kiinalaisten kiipeämispelien sukua, lähempänä zheng feniä kuin zheng shàng yóuta. Tichu on käytännössä aina neljästään pelattava paripeli, sillä muut pelitavat eivät yksinkertaisesti ole nelinpelin veroisia.

Kuten kiipeämispeleissä yleensä, tavoitteena on hankkiutua korteista eroon. Pisteitä saa myös jaon aikana kerätyistä arvokorteista, jotka ovat kiinalaiseen tapaan ässät, kuninkaat ja kympit. Parhaat pisteet saa, jos onnistuu hankkiutumaan parinsa kanssa kummankin korteista eroon ennen toista joukkuetta. Tässä tapauksessa korttipisteitä ei edes lasketa, vaan tulos on suoraan 200 pistettä – 1000 pisteellä voittaa koko pelin. Panoksia voi korottaa Tichu-huudolla: se on lupaus päästä ulos ensimmäisenä ja arvoltaan 100 pistettä. Kesken jaon kahdeksan nähdyn kortin perusteella huudettu iso Tichu on 200 pisteen arvoinen tempaus.

Tichu, kuten muutkin kiipeämispelit, on melko helppo oppia, varsin yksinkertainen pelata mutta silti loputtoman viihdyttävä. Käden ryhmittely oikealla tavalla siten, että pelatuissa yhdistelmissä on voimaa ja kiinniottokortit riittävät loppuun asti, on yllättävän haastavaa. Tuuria on yksittäisissä jaoissa mukana, mutta taitavampi pari vie koko pelin voiton lähes varmasti. 

Gang of Four on kehitetty mutkikkaammasta big two -pelistä, jota on yksinkertaistettu ja jalostettu paljon. Pakassa on tavallisten maiden sijasta kolmessa maassa kortit 1–10 tuplana ja samoin neljä erikoisjokeria. Pelissä, jossa neljä samaa on kaikenvoittava tehoyhdistelmä, jokaisen numeron esiintyminen kuuteen kertaan tekee pelistä värikkäämpää.

Suomessakin julkaistu Gang of Four on yksilöpeli ja toimii myös kolmella pelaajalla, joten se on perinteisten korttipelien ystävälle mainio ja helppo tapa tutustua aasialaiseen korttipeliperinteeseen, toki monen suodattimen läpi kulkeneena.

Villimpiäkin virityksiä on. Frank’s Zoossa on perinteisestä kiipeämispelistä jalostettu jotain aivan muuta. Pelin takana on sama Doris & Frank -aviopari, joka on kehittänyt Mü & Moren. Pelin kortit kuvaavat erilaisia eläimiä. Eläimet pelkäävät luonnollisesti toisiaan, joten tuloksena on ketju: hiiri pelkää siiliä, siili pelkää kettua, kettu pelkää leijonaa, leijona pelkää norsua ja norsu – suuri ja mahtava norsu pelkää tietysti pientä hiirtä!

Korteissa menee kaksi osittain päällekkäistä sarjaa, vesieläimet ja maaeläimet, joten pelin ymmärtäminen vaatii hieman totuttelua. Kun peliin tottuu, Frank’s Zoo paljastuu hauskaksi ja kevytmieliseksi peliksi. Mukaan mahtuu jopa seitsemän pelaajaa, jotka muodostavat pelin aikana yhteistyötä tekeviä pareja kulloisenkin pistetilanteen mukaan.