Kategoria: Kalastuspelit

Kalastuspeleissä pelaajilla on käsikortit ja pöydällä on avoimia kortteja. Pelaajat pystyvät keräämään pöydältä kortteja pelaamalla kädestään samanlaisia kortteja. Jos pelaajan kortti ei vastaa mitään pöydällä olevista korteista, se lisätään pöytään. Kalastus-nimi on kiinalaista alkuperää ja kuvaa mielestäni hyvin sitä, kuinka pelaajat yrittävät napata pöydältä kortteja käyttäen omia korttejaan syöttinä.

Aasiassa pelataankin paljon kalastuspelejä. Lähes kaikki japanilaisilla hanafuda-korteilla pelattavista peleistä ovat kalastuspelejä, joissa pelaajat yrittävät kerätä pöydältä hyviä kortteja. Aasialaisten kalastuspelien erikoisuus on, että pelaaja kääntää vuoronsa päätteeksi uuden kortin pakasta pöydälle ja voi napata kortteja myös tällä käännetyllä kortilla. Länsimaisissa peleissä tätä piirrettä ei esiinny.

Länsimaisista kalastuspeleistä tunnetuin – ainakin Suomessa – on kasino eri muunnelmineen. Englanninkielisissä maissa se onkin käytännössä ainoa lajin edustaja. Peli vaikuttaisi olevan italialaista alkuperää, vaikka se esiintyikin ensimmäisen kerran kirjallisuudessa 1700-luvun lopussa Lontoossa, mistä se levisi sieltä sitten kaikkialle.

Kasino ei kuitenkaan ole ensimmäinen lajinsa edustaja. Laugh and lie down -niminen peli löytyy Francis Willughbyn pelikirjasta 1660-luvulta. Siinä pelaajien on poimittava pöydältä pareja käsikorteilleen. Jos pelaaja ei pysty saamaan enää paria aikaiseksi, hän laskee kädessään olevat kortit pöydälle, jonka jälkeen muut nauravat hänelle. Pelin voittaa viimeinen pelaaja, jolla on kortteja.

Kasinosta on lukuisia erilaisia muunnelmia, joissa korttien arvot ja pelin sääntöjen yksityiskohdat vaihtelevat. Suomessa ja Ruotsissa pelattava kasino vastaa englanninkielisen kirjallisuuden royal casinoa, jossa kuvakorttien numeroarvot ovat 11, 12 ja 13. Kasino on varsin suosittu peli eteläisessä Afrikassa.

Kasinon monimutkaisin piirre on rakennussäännot, jotka ovat omiaan aiheuttamaan hämmennystä. David Parlett arvelee rakennussääntöjen olevan peräisin Yhdysvalloista 1800-luvun puolivälistä. Misääri- eli laistokasino, jossa pelaajat yrittävät vältellä pisteiden keräämistä, on monen mielestä paras tapa pelata kasinoa.

Italialaiset scopa ja scopone ovat kotimaassaan varsin suosittuja pelejä. Scopa on kahden tai kolmen hengen peli ja scopone sen paripelimuunnelma neljälle. Scopassa pelaajilla on kasinon tapaan kädessään pienempi määrä kortteja, kun taas scoponessa koko pakka jaetaan pelaajille kerralla. Kummassakin pelissä on kasinon tapaan tavoitteena on kerätä eniten kortteja.

Kuten kasinossa, tietyn maan, tässä tapauksessa ruutujen (italialaisessa pakassa kolikot), keräämisestä saa pisteitä. Lisäksi pisteitä antavat kolikkoseiska ja paras priima eli setti, jossa on yksi jokaista maata. Priimaa varten korteilla on tietyt pistearvot ja paras priima on seiska joka maasta.

Priima on mielenkiintoinen italialainen ominaisuus, jota ei käytetä muunmaalaisissa kalastuspeleissä. Priima esiintyy alunperin primerossa eli primierassa, joka on yksi vanhimpia italialaisia pelejä. Siitä priima on omaksuttu johonkin scopan varhaismuotoon.

Scoponesta on kaksi muunnelmaa. Toisessa pakka jaetaan kokonaan pelaajien kesken ja toisessa pöydälle jaetaan aluksi neljä korttia. Kummankin muunnelman kannattajat kutsuvat omaa suosikkiaan scopone scientificoksi ja pitävät toista luonnollisesti täysin typeränä.

David Parlett varoittaa, että ulkomaalaisten ei kannata esittää vahvoja mielipiteitä tästä asiasta. Kyseessä on kansallinen kunniakysymys ja lisäksi scopone nauttii suurta suosiota Italian armeijassa: pelillä oli varsinkin 1930- ja 1940-luvuilla hyvin miehekäs ja suorastaan sovinistinen maine.

Scoponen lähisukulainen cicera on italialaisittain harvinainen peli, sillä sitä pelataan täydellä 52 kortin pakalla. Nimenomaan ciceran vuoksi brescialaisessa paikallispakassa on poikkeukselliset 52 korttia, kun italialaiset pakat ovat tyypillisesti korkeintaan 40 kortin kokoisia. Myös trevisolaista pakkaa myydään sekä 40 että 52 kortin kokoisena: 52-korttinen on scarabocionin pelaamista varten. Scarabocion on paljon ciceraa muistuttava varhainen kalastuspeli, jossa on muutama varsin kiehtova ero ciceraan.

Cicera muistuttaa varsin paljon kasinoa, sillä siinä padat (eli miekat) ovat erityisasemassa, ruutukymppi ja patakakkonen ovat erityiskortteja ja mökkejä kerätään. Toki erojakin on: ciceraa pelataan neljästään paripelinä, pelaajille jaetaan kaikki kortit heti käteen, kuvakortit nappaavat vain samanarvoisia kuvakortteja ja pisteenlaskussa on omat käänteensä. Sekä cicerasta että scarabocionista puuttuu priima, joten nämä pelit edustavat luultavasti varhaisia italialaisia kalastuspelejä ajalta ennen priiman lisäämistä.

Turkissa pelataan erikoista kalastuspeliä piştiä. Kortteja pelataan pöydän keskelle pinoon, jonka voi napata itselleen pelaamalla pinon päällä olevan kortin tai sotilaan. Pisteitä kerätään kaappaamalla tiettyjä kortteja ja erityisesti tekemällä piştejä, eli nappaamalla yhden kortin kokoisia pinoja.