Canasta

Luokka: Rommipelit
Pakka: 2 x 52
Pelaajamäärä: 2, 3, 4 pareittain

Eteläamerikkalaista alkuperää oleva canasta oli 1950-luvun alussa huikean suosittu – kenties suurin korttipelivillitys ennen nykyistä pokeribuumia. Sittemmin pelin suosio on hiipunut, mutta Suomessakin toimii yhä aktiivinen pelille omistautunut yhdistys, Suomen Canastaliitto.

Canasta on pääasiassa neljän hengen paripeli, mutta peli toimii oivallisesti myös kaksinpelinä ja jonkuntasoinen kolminpelimuunnelmakin on olemassa. Tässä esitetään ensin tavallisimmat nelinpelisäännöt Suomen Canastaliiton sääntöjen mukaisesti.

Löydät pelin säännöt myös 150 korttipeliä -kirjasta.

Pelin tavoite

Parit tavoittelevat 5 000 pistettä tekemällä pöytäyksiä ja etenkin canastoja. Canasta on seitsemän samannumeroisen kortin setti.

Kakkoset (ja jokerit) ovat jokereita. Kolmosilla on erikoismerkitys, eikä niitä voi pelata yhdistelmiin. Korteilla on seuraavat pistearvot: punaiset kolmoset 100 pistettä, jokerit 50 pistettä, ässät ja kakkoset 20 pistettä, K, Q, J, 10, 9 ja 8 10 pistettä ja 7, 6, 5, 4 ja mustat kolmoset 5 pistettä.

Jako

Sekoittakaa pakka (kaksi täyttä pakkaa ja neljä jokeria; ei haittaa, jos pakkojen taustat ovat eriväriset) erittäin huolellisesti. Pakka kuuluu myös nostaa. Pelaajille jaetaan 11 korttia yksi kerrallaan. Seuraava kortti käännetään kuvapuoli ylöspäin poistopakan eli avopakan ensimmäiseksi kortiksi.

Jos kääntökortti on jokeri, kakkonen tai punainen kolmonen, se käännetään poikittain avopakkaan ja päälle käännetään umpipakan seuraava kortti. Tätä jatketaan tarvittaessa enemmänkin, kunnes avopakan päällä on joku muu kortti kuin jokeri, kakkonen tai punainen kolmonen. Myös mustan kolmosen päälle kuuluu kääntää uusi kortti, mutta mustaa kolmosta ei käännetä poikittain.

Ensimmäisellä vuorollaan pelaajat pelaavat käsistään kaikki punaiset kolmoset pöydälle kuvapuoli ylöspäin ja nostavat umpipakasta yhtä monta korttia tilalle. Jos umpipakasta nousee punaisia kolmosia, nekin pöydätään ja korvataan uusilla korteilla.

Pelin kulku

Etukäsi aloittaa. Vuorossa on kolme vaihetta: nosto, pöytäys ja heitto.

Nosto

Vuoronsa aluksi pelaaja nostaa umpipakan päällimmäisen kortin tai koko avopakan. Avopakan saa nostaa, jos käyttää sen päällimmäisen kortin välittömästi pöytäykseen kahden tai useamman samannumeroisen kortin (tai jokerin) kanssa. Avopakan saa ottaa myös silloin, jos sen päällimmäisen kortin voi pelata oman joukkueen pöytäykseen.

Avopakka on lukittu, jos

• pari ei ole vielä tehnyt avauspöytäystä
• avopakassa on jokeri tai kakkonen
• avopakan päällä on jaossa sinne jäänyt punainen kolmonen

Lukitun pakan saa nostaa vain, jos pystyy pöytäämään päällimmäisen kortin kahden kädestä löytyvän samanarvoisen luonnollisen (ei-jokerin) kortin kanssa.

Pitäkää kaikki jokerit ja kakkoset avopakassa poikittain, niin ne näkee, vaikka pakassa olisi muita kortteja pakan lukitsevan jokerikortin päällä.

Pelaaja, jolla on kädessään vain yksi kortti, ei saa ottaa avopakkaa, jossa on vain yksi kortti. Pakkaa, jossa on päällä musta kolmonen ei voi nostaa, koska mustaa kolmosta ei saa pelata yhdistelmiin.

Nostetut punaiset kolmoset pelataan heti pöytään ja jos kortti nostettiin umpipakasta, tilalle nostetaan uusi kortti.

Pöytäys

Canastassa voi pöydätä ainoastaan vähintään kolmen samannumeroisen kortin settejä. Suoria ei tunneta. Kolmosista ei voi tehdä settejä, eikä kakkosista, jotka ovat jokereita. Vähintään seitsemän kortin setti on nimeltään canasta.

Setin korteista vähintään kaksi pitää olla luonnollisia eli muita kuin jokereita. Yhdessä pöytäyksessä saa olla korkeintaan kolme jokeria.

Pöydätyt kortit kerätään parin toisen pelaajan eteen. Parit rakentavat settejään yhdessä.

Parin ensimmäisen pöytäyksen pitää täyttää tietty parin siihen asti keräämistä pisteitä riippuva minimipistemäärä. Pöytäyksen pistemäärä on sen sisältämien korttien pistemäärien summa.

Parin pistemäärä jaon alussa	Avauspöytäyksen minimipistemäärä
Alle nollan	15
0 – 1 500	50
1 500 – 2 995	90
3 000 tai enemmän	120

Oman joukkueen pöydättyyn settiin voi myöhemmin lisätä uusia kortteja. Kun setissä on kuusi korttia, sen päällimmäinen kortti käännetään poikittain varoituksena canastasta. Kun kortteja on seitsemän, setti pinotaan siistiksi nipuksi ja päälle laitetaan musta kortti merkiksi sekacanastasta (mukana jokereita) ja punainen kortti merkiksi aidosta canastasta (ei jokereita). Myös kuuden kortin kohdalla kuuluu merkitä kortin värillä, onko kyse aidosta vai sekacanastasta. Jos canastaa laajennetaan, päällyskortin väriä pitää vaihtaa, jos aitoon canastaan lisätään jokeri.

Avauksen jälkeen omalla vuorolla saa tehdä useita pöytäyksiä ja jatkaa useampaa settiä, mutta seuraavia asioita ei saa tehdä: siirtää jokerikorttia pöytäyksestä toiseen, pitää useampaa samannumeroista pöytäystä, lisätä korttia vastapuolen pöytäykseen tai pelata viimeistä korttiaan, ellei siihen ole erikseen lupaa.

Pelin voi lopettaa pelaamalla viimeisen korttinsa kädestä pöytäämällä tai heitolla, kunhan oma joukkue on tehnyt vähintään yhden canastan. Usein kannattaa kysyä parilta lupa lopettamiseen sanomalla ”saanko lopettaa?”. Pari saa vastata ”kyllä” tai ”ei”, ja vastaus on sitova, eli peli on lopetettava jos pari antaa luvan ja jatkettava, jos pari kieltää lopettamasta. Lupaa saa kysyä vain silloin, kun on vuoronsa aluksi nostanut kortin umpipakasta.

Lopettaessaan saa pöydätä kolme tai neljä mustaa kolmosta ilman jokereita, muulloin niitä ei saa pöydätä. Jos kädessä on kaksi mustaa kolmosta, ei pysty lopettamaan (yhden mustan kolmosen voisi heittää pois).

Heitto

Jos peliä ei lopeta, vuoron lopuksi täytyy heittää yksi kortti pois avopakkaan. Pois saa heittää mitä tahansa, paitsi punaisia kolmosia. Jos heittää pois mustan kolmosen, estää seuraavaa pelaajaa nostamasta avopakkaa. Jokerin heittäminen lukitsee pakan.

Jos umpipakka loppuu, peliä jatketaan ilman sitä, kunnes joku pelaajista lopettaa pelin tai ei vuorollaan nosta avopakkaa.

Jos umpipakan viimeinen kortti on punainen kolmonen, sen nostanut pelaaja saa pöydätä sen, mutta ei saa pöydätä muita kortteja tai heittää korttia avopakkaan. Erä päättyy heti.

Pisteenlasku

Erän päätyttyä joukkueet laskevat pöytäämiensä korttien pistearvot. Aidoista canastoista saa 500 pisteen bonuksen, sekacanastoista 300 pisteen bonuksen, lopetuksesta 100 pistettä, suorasta lopettamisesta 200 pistettä ja punaisista kolmosista 100 pistettä.

Suora lopetus on sellainen, jossa pelaaja pöytää kerralla kaikki korttinsa ilman, että kumpikaan parista on pöydännyt mitään. Pelaajan on tällöin pöydättävä lopetukseen vaadittava canasta, mutta avauspöytäyksen minimipistemäärällä ei ole merkitystä.

Jos joukkueella ei ole erän lopussa yhtään pöytäystä, se saa punaisista kolmosistaan 100 miinuspistettä.

Joukkueen pisteistä vähennetään molempien pelaajien kädessä olevien korttien pistearvot. Näin saadut pisteet lisätään kirjanpitoon. Peli päättyy, kun 5 000 pistettä on koossa, jolloin enemmän pisteitä kerännyt joukkue voittaa.

Virheistä saa sakkopisteitä. Tavallisimpia virheitä ovat punaisten kolmosten jättäminen käteen (500 sakkopistettä) ja lopetusluvan kysyminen ilman, että pystyy lopettamaan (100 sakkopistettä). Jos pöytää avopakan päällimmäisen kortin väärin ja ottaa avopakan käteensä, avopakka pitää palauttaa ennalleen.

Muunnelmia

David Parlett on kommentoinut, että jos korttipelit ovat planeettoja, canasta on asteroidivyöhyke. Peliin on valtavasti muunnelmia ja niiden runsaus oli osittain syynä canastan suosion hiipumiseen.

Kaksinpeli. Kaksinpeli saattoi olla canastan alkuperäinen muoto. Kaksinpelissä pelaajille jaetaan 15 korttia, umpipakasta nostetaan kaksi korttia (vuoron lopussa heitetään pois silti vain yksi kortti) ja lopettamiseen tarvitaan kaksi canastaa. Muuten nelinpelin säännöt pätevät.

Kolminpeli. Kuten kaksinpeli, mutta pelaajille jaetaan 13 (tai 11) korttia.

Kaikki punaiset kolmoset. Perinteisissä säännöissä kaikkien punaisten kolmosten keräämisestä saa 400 pisteen bonuksen.