Pidro

Luokka: Tikkipelit
Pakka:
Pelaajamäärä:

Minna: ”Pelattaisko pitroo? Mää voin olla Vilin pari.” –Leea Klemola: Kokkola

Pidro tai pitro on neljän hengen paripeli, jota pelataan etenkin Kokkolan seuduilla (se esiintyy Leea Klemolan Kokkola-näytelmässäkin). Sen edeltäjä pedro oli 1800-luvun lopussa erittäin suosittu Yhdysvalloissa, mutta on hiipunut sittemmin. Peli on suosittu joissain paikoin Louisianaa, Nicaraguassa – ja Kokkolassa! Säännöistä on paljon muunnelmia, nämä ovat Jorma Aaltosen Pitro.com-nettisivuilla aikanaan julkaisemat.

Pelin säännöt löydät myös 150 korttipeliä -kirjasta.

Pelin tavoite

Joukkueet yrittävät kerätä pisteitä voittamalla pistekortteja tikeissä. Tässä erikoisessa pelissä pelataan kuitenkin vain valtit!

Pistekortteja ovat valteista ässä, sotilas, kymppi ja kakkonen. Nämä ovat yhden pisteen kortteja. Lisäksi valttimaan viitonen (”pitro”) on viiden pisteen arvoinen, samoin toinen samanvärinen viitonen. Yhteensä pelissä on siis 14 pistettä.

Muut pisteet pitää voittaa tikeissä, mutta valttikakkosen pisteen saa joukkue, jolle kortti jaetaan.

Valtin kanssa samanvärinen viitonen on sekin valttia ja asettuu valttimaan arvojärjestyksessä pitron jälkeen. Muuten korttien arvojärjestys on tavallinen, ässä on korkein ja kakkonen pienin ja viitosetkin ovat tavallisella paikallaan.

Jako

Pelaajille jaetaan yhdeksän korttia kolmen kortin nipuissa. Nämä ovat käsikortit, jotka saa katsoa. Lisäksi pelaajille jaetaan neljä apukorttia kuvapuoli alaspäin, apukortteja ei saa vielä katsoa. Apukorttien jakaminen alkaa jakajasta, kun muuten jaetaan tavallisesti etukädestä alkaen.

Huutaminen

Etukäsi aloittaa huutamisen. Joukkueet lupaavat, montako pistettä saavat valitsemallaan valtilla. Maata ei kuulu vielä ilmoittaa, vain luvattava pistemäärä. Pienin huuto on kuusi pistettä, korkein 14 pistettä. Saa passata. Jokaisella pelaajalla on vain yksi tarjous huutaa.

Jos kukaan muu ei huuda, jakajalla on pakkohuuto. Silloin jakajan on luvattava vähintään kuusi pistettä.

Lisäksi on mahdollista huutaa 28 pistettä, jos kädessä on ”varmat pisteet” eli aiotun valttimaan ässä ja kakkonen. Jos pari huutaa 28 pistettä ja kerää kaikki 14, he saavat pisteet tuplana. Jakaja voi ylittää 28 pisteen huudon huutamalla itse 28 pistettä.

Pelin kulku

Korkeimman huudon luvannut pelaaja ilmoittaa, millä maalla pelataan. Pelaajat saavat nyt katsoa apukortit. Käteen pitää jäädä kuusi korttia, loput kortit heitetään pois kuvapuoli alaspäin. Jos pelaajalla on alle kuusi korttia valttimaata, käsi täytetään muilla korteilla. Jos valtteja on yli kuusi, ylimääräiset pitää myydä. Kortit laitetaan pöydälle kuvapuoli ylöspäin. Kukaan ei pelaa niitä tällä kierroksella. Pistekortteja ei saa myydä.

Ylin huutaja aloittaa varsinaisen pelin. Pelatut kortit jätetään pelaajan eteen kuvapuoli ylöspäin. Pelissä on varsin epätavallinen ja hyvin tiukka maantuntopakko: valtiksi valittu maa on ainoa maa, jota saa pelata. Muiden maiden kortit ovat kädessä vain hämäyksen vuoksi. Kun valitun maan kortit loppuvat, pelaaja heittää korttinsa pois omalla vuorollaan.

Isoimman valtin pelannut voittaa tikin, kerää kortit joukkueensa voitettujen tikkien pinoon kuvapuoli alaspäin ja ajaa seuraavaan tikkiin.

Pisteenlasku

Kun kaikki kortit on pelattu, lasketaan pisteet. Joukkueet saavat pisteet voittamistaan korteista, paitsi valttikakkosen piste menee sille joukkueelle, joka sen pelasi. Jos huudon tehnyt pari sai lupaamansa pistemäärän tai enemmän, pisteet saa kirjata. Jos yritys epäonnistuu, pari on holannut ja menettää huutamansa pistemäärän verran eikä saa ollenkaan pisteitä keräämistään korteista. Vastapuoli saa aina keräämänsä korttipisteet.

Peli päättyy 62 pisteeseen. Jos molemmat joukkueet ylittävät samalla kierroksella 62 pistettä, korkeimman huudon viimeisellä kierroksella tehnyt joukkue voittaa.

Muunnelmia

Apukortit voi jakaa myös eri tavalla. Tässä ne jaetaan tasan heti jaon aluksi. Toinen tapa on, että pelaajat huutamisen jälkeen heittävät kädestään turhat kortit pois eli tappavat ne ja pyytävät jakajalta tilalle sen verran kortteja, että käteen jää kuusi korttia. Pistekortteja ei saa tappaa.

Jakaja ei heitä korttejaan pois muiden kanssa, vaan valitsee lopuksi jäljelle jääneistä korteista ja omista käsikorteistaan kuuden kortin käden.

Muitakin pelitapoja ilmeisesti on. Olen kuullut molempia tässä esiteltyjä tapoja mainittavan kokkolalaisiksi. Lisätietoja asiassa otetaan mieluusti vastaan.

Pidron historiaa

Niklas Indola on Pidro Challenge -sivuillaan esitellyt näkemystään pidron historiasta. Olen samaa mieltä, joten tässä tiivistelmä:

  • Pelin historia alkaa 1600-luvulta englantilaisesta all fours -tavernapelistä. Siinä pisteitä saa korkeimmasta valtista, pienimmästä valtista, valttisotilaasta ja pelin voittamisesta.
  • Yhdysvalloissa all foursia pelattiin nimillä seven up ja old sledge. Niistä kehittyi huutokauppapeli pitch, jossa huutokaupattiin oikeus valita valtti.
  • Pitchistä syntyi monenlaisia muunnelmia. Yksi niistä oli pitch with fives, jossa valttimaan viitonen on myös viiden pisteen arvoinen pistekortti.
  • Pitch with fives sai nimekseen pedro. Double pedro (cinch tai catch five) lisäsi arvokortiksi vielä toisen viitosen, eli valttimaan kanssa samanvärisen viitosen.
  • Tässä vaiheessa pelin säännöt olivat jo lähes identtiset pidron kanssa. Pedro saapuikin tässä vaiheessa Suomeen, ilmeisesti Kokkolaan, jossa siitä tuli pidro.
  • Pidron omaleimaisin piirre on se, että vain valtit pelataan.

Tietokoneversio

Pidro Challenge on ilmainen tietokoneversio pidrosta. Se toimii Windows 2000:lla tai Windows XP:llä.

4 kommenttia

  1. Meillä Jalasjärvellä peliä sanottiin pitruksi (pitru) Se tuotiin Kaskisista 1950-luvulla.
    Meidän isä ja äiti pelasivat tätä naapurien ja sisarusten kesken. Kaikki lapset (7)
    opettelivat sen ja nyt osa lapsen-lapsista pelaa myös.
    Samoilla säännöillä pelattiin. Lisäkorttia sai kuuteen saakka, ei tasajakoa.
    Kuuluu pelin strategiaan saada siten selville paljonko korttoje kullakin on
    (paitsi jakajan kättä ei tiedä). Kun lupaa 14 ja saa on tuloksena 28 pist. Jos ei onnistukaan saamaan,
    tulee miinuksia 14 , ei 28.
    Emme ole tavanneet pelaajia juuri missään. Olemme sisarukset asuneet joka puolella Suomea, mutta ei ole tullut missään vastaan.

  2. Appi oli Perhosta kotoisin ja opetti meidät vävyt pelaamaan pidroa. Säännöt poikkesivat siten, että 28 pisteen huuto oli ”poikki” huuto. Ja jos ”poikki” huutaja sai parinsa kanssa 14 pistettä voittivat he pelin. Jos huuto ei pitänyt eli huutaja ei parinsa kanssa saanut huutamaansa pistemäärään, huudettu pistemäärä tuli miinusmerkkisenä.

  3. Pitchiä on pelattu Suomessa nimellä miiri, koska pitchin toinen nimi amerikoissa on smear tai schmier. Hyvin paljolti perussäännöillään eli jaossa on vain neljä pistettä ”hai”, ”lou”, ”jakki” ja ”keimi”; jos niitä on ollut pelin tuojalla laivasta pois astuessaan mukana enemmän, niin ovat sittemmin unohtuneet.

  4. Kokkolassa 50-luvulla opin pitron ja lisäkortteja sai kuuteen asti. Lapsemme ja lastenlapsemmekin osaavat sen ja pelaamme aina tavatessamme, niin mökillä Jyväskylässä kuin koti-Helsingissä.

Kirjoita kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.