Luokka: Tikkipelit
Pakka: 32 korttia
Pelaajamäärä: 3
Preferenssi on keskieurooppalainen tikkipeli 1800-luvulta, joka on jäänyt eloon pääasiassa Itä-Euroopassa. Ranskalaisesta nimestään huolimatta peliä ei ole pelattu Ranskassa, vaan esimerkiksi Itävallassa, Unkarissa, Kroatiassa, Kreikassa ja Venäjällä.
Preferenssi on kolmen pelaajan tikkipeli, jossa on yksi pelinviejä, joka pelaa puolustajia vastaan. Pelinviejällä on tikkikiintiö, joka pitää saada, mutta niin on myös puolustajilla. Puolustajien ei ole pakko pelata, mikäli tikkikiintiön saaminen tuntuu vaikealta.
Toisaalla Korttipelioppaassa esitellään pelin venäläinen muoto eli preferanssi. Itävaltalaisen preferenssin suomenkieliset säännöt löydät 150 korttipeliä -kirjasta ja englanniksi Card Games -sivuilta. Donauschwabenien eli Unkarin saksalaisten preferanszin löydät englanniksi Rick Helin sivuilta. Krotialainen preferenssi on sekin Card Games -sivuilla.
Pelin tavoite
Pelinviejä valitsee valttimaan ja lupaa voittaa vähintään kuusi tikkiä tässä maassa. Puolustajien on sekä estettävä pelinviejää onnistumasta että tehtävä itse kaksi tikkiä kummankin. Jos puolustaja ei usko pystyvänsä tähän, hän voi jättäytyä pelistä pois.
Jako
Pakassa on kortit A, K, Q, J, 10, 9, 8 ja 7 joka maasta. Pelaajille jaetaan kolme korttia, sitten kaksi pöytään kuvapuoli alaspäin leskeksi, sitten pelaajille neljä ja kolme korttia, niin että pelaajilla on lopulta 10 korttia.
Tarjouskierros
Etukädellä on ensimmäinen puhevuoro. Mahdollisia tarjouksia ovat 1, 2, 3, 4, peli ja hertat. Kaikki ovat lupauksia voittaa kuusi tikkiä valitulla valttimaalla. 1, 2, 3 ja 4 viittaavat maihin: 1 on risti, 2 on pata, 3 on ruutu ja 4 on hertta.
Jos pelaaja tarjoaa 1, hän lupaa pelata pelin millä tahansa maalla käyttäen lesken kortteja apuna. Tarjous 2 tarkoittaa peliä, jossa valtti on vähintään pata, eli pelaaja ei voi valita ristiä valtiksi. Tarjouksella 3 valtiksi on valittava ruutu tai hertta ja tarjouksella 4 hertta. Peli on vapaavalintaisella valtilla (mutta ei hertoilla) pelattava jako, jossa pelinviejä ei käytä lesken kortteja apunaan ja hertat on peli herttavaltilla.
Ensimmäinen pelaaja voi tarjota vain 1, peli tai hertat. Hyppykorotuksia numeroissa ei sallita, eli ykkösen jälkeen voi tarjota vain 2, peli tai hertat, kakkosen jälkeen 3, peli tai hertat ja niin edelleen. Pelaaja, joka passaa, ei saa enää osallistua. Jos tekee numerotarjouksen, ei saa enää tarjota peliä tai herttoja.
Jos joku tarjoaa pelin, sen päälle voi tarjota pelin tai hertan. Jos kaksi pelaajaa haluaa pelata pelin, he paljastavat valttivalintansa ja arvokkaampi voittaa. Jos molemmat haluavat saman valtin, ensin tarjonnut voittaa.
Jos pelaaja on tarjonnut aikaisemmin jo numerotarjouksen ja saa uuden puhevuoron, hän voi pitää edellisen tarjouksen. Seuraava pelaaja ei saa pitää, vaan hänen täytyy taas korottaa. Tämän korotuksen voi taas pitää ja niin edelleen.
Tarjouskierros päättyy, kun joku tarjoaa hertat tai kun kaksi pelaajaa on passannut. Numerositoumuksessa pelinviejä saa nyt ottaa lesken kortit käteensä ja heittää pois kaksi korttia. Kortteja ei tarvitse näyttää muille.
Jos kaikki passaavat, jakoa ei pelata. Jakovuoro siirtyy ja uusi jako alkaa.
Puolustajien valinnat
Kortinvaihdon jälkeen pelinviejä nimeää valttimaan, jonka on oltava vähintään tarjouksen mukainen. Se saa olla myös korkeampi.
Sitten puolustajat valitsevat, haluavatko pelata. Pelaaminen tarkoittaa lupausta voittaa vähintään kaksi tikkiä. Epäonnistumisesta tulee sakkoa. Puolustaja, joka ei usko pystyvänsä voittamaan kahta tikkiä voi jättäytyä pois. Puolustajat tekevät päätöksensä järjestyksessä pelinviejän vasemmalta puolelta alkaen.
Jos molemmat puolustajat jäävät pois, pelinviejän katsotaan voittaneen kaikki kymmenen tikkiä. Jos vain yksi puolustaja haluaa pelata, hän voi joko pelata yksin tai kutsua toisen puolustajan mukaan. Kutsusta ei saa kieltäytyä, mutta kutsuja ottaa kaiken vastuun siitä, että puolustajat saavat yhteensä neljä tikkiä. Kutsuttu pelaaja ei joudu kärsimään, jos puolustajat epäonnistuvat.
Pelin kulku
Pelinviejä ajaa ensimmäiseen tikkiin. Pelissä on maantuntopakko, valttipakko ja ylimenopakko.
Jos molemmat puolustajat ovat mukana ja pelinviejä ajaa tikkiin, ensimmäisen puolustajan on pelattava pienin mahdollinen kortti, joka täyttää yllä mainitut ehdot.
Pelinviejä voi halutessaan luovuttaa ennen ensimmäistä tikkiä.
Pisteenlasku
Tämä ei ole varsinainen pisteenlaskutapa, sillä oikeastaan peliä kuuluisi pelata rahapanoksilla pottia käyttäen. Jos ei pelaa rahasta, tässä kuvatulla yksinkertaisemmalla menetelmällä pärjää.
Kaikki pelaajat, jotka saavat minimimääränsä tikkejä kasaan – pelinviejällä kuusi, puolustajilla kaksi – saavat yhden pisteen jokaisesta tikistä. Kutsuttu puolustaja ei kuitenkaan saa pisteitä tikeistään. Kaikki puolustuksen voittamat pisteet maksetaan silloin kutsujalle.
Epäonnistunut puolustaja menettää kymmenen pistettä ja epäonnistunut pelinviejä 20 pistettä. Mikäli toinen puolustaja kutsuttiin mukaan, kutsuja menettää 10 pistettä, mikäli puolustajat eivät saaneet yhteensä neljää tikkiä.
Jos pelinviejä luovuttaa, pelinviejä maksaa molemmille puolustajille kolme pistettä (pelinviejä menettää kolme pistettä ja puolustajat saavat kolme pistettä). Jos pelinviejä pelasi vain yhtä puolustajaa vastaan, hän maksaa tälle luovutuksesta viisi pistettä.
Peli päättyy, kun pelaajat haluavat sen lopettaa. Eniten pisteitä kerännyt pelaaja voittaa.
Itävaltalaisen preferenssin pottisäännöt
Lupasin kirjassa selittää preferenssin alkuperäiset pottisäännöt. Näitä tarvitsee, jos haluaa pelata rahasta tai pelimerkeistä. Jos pelaa vain pisteistä, kirjan yksinkertaisempi pisteenlasku on parempi.
Pelin alussa jokainen pelaaja maksaa pottiin saman verran. Summan on hyvä olla jaollinen kymmenellä.
Jaon jälkeen pelinviejä ottaa potista kymmenen yksikköä ja maksaa jokaiselle mukana olleelle puolustajalle yhden yksikön jokaisesta otetusta tikistä. Mukaan kutsuttu puolustaja ei saa maksua, vaan tällaisessa tapauksessa maksu menee kutsujalle.
Jos pelinviejä otti alle kuusi tikkiä, hän maksaa 20 yksikköä pottiin.
Puolustajat, jotka pelasivat ja ottivat alle kaksi tikkiä maksavat kumpikin 10 yksikköä pottiin. Jos toinen puolustaja oli kutsuttu ja puolustajat saavat yhteensä alle neljä tikkiä, kutsuja maksaa 10 yksikköä pottiin.
Herttapelin pelinviejä saa vähintään kuudesta tikistä ylimääräiset 10 yksikköä kummaltakin puolustajalta ja maksaa saman verran epäonnistuessaan.
Jos pelinviejällä on neljä ässää kädessään jaon alussa, hän saa 10 yksikköä kummaltakin puolustajalta onnistuessaan ottamaan kuusi tikkiä. Epäonnistumisesta ei tule maksettavaa. Jos pelinviejällä ei ole lainkaan ässiä ja hän ilmoittaa asian ennen ensimmäistä tikkiä, hän saa 10 yksikköä bonusta, mutta joutuu maksamaan, jos epäonnistuu.