Luokka: Tikkipelit
Pakka: 52 korttia
Pelaajamäärä: 3, 4, 5, 6, 7
Lupaus tunnetaan Suomessa myös nimellä valmius ja maailmalla nimillä Oh hell!, Elevator, Nomination Whist, Blackout, Oh Shit!, Bust, Up and Down the River, Boerenbridge ja niin edelleen. Oli tämän tikkipelin nimi mikä tahansa, kyseessä on varsin hauska seurapeli, joka on parhaimmillaan 4-6 pelaajalla.
Pelistä on olemassa kaupallinen muunnelma Wizard, jonka Lautapelit.fi on julkaissut myös suomeksi.
Pelin säännöt löydät myös 150 korttipeliä -kirjasta.
Pelin tavoite
Tarkoitus on luvata joku määrä tikkejä ja ottaa sitten tismalleen yhtä monta tikkiä. Yli- ja alitikeistä sakotetaan. Pelissä on pieni koukku, jonka vuoksi joku epäonnistuu aina.
Jako
Ensimmäisessä jaossa pelaajille jaetaan 10 korttia (3-5 pelaajaa), 8 korttia (6 pelaajaa) tai 7 korttia (7 pelaajaa).
Seuraavissa jaoissa kortteja jaetaan aina yksi vähemmän, kunnes lopulta pelataan jako, jossa pelaajat saavat vain yhden kortin. Sen jälkeen korttien määrä kasvaa joka jako, kunnes on palattu siihen, mistä aloitettiin.
Jaon jälkeen pakan päällimmäinen kortti käännetään näyttämään valttia.
Sen jälkeen pelaajat kertovat, kuinka monta tikkiä aikovat ottaa. Etukäsi aloittaa. Passata ei saa, mutta nolla on sallittu vaihtoehto. Luvattujen tikkien summa ei saa olla sama kuin pelattavien tikkien määrä! Viimeisenä vuorossa olevan jakajan on huomioitava tämä sääntö ja luvattava sellainen määrä tikkejä, että summa ei täsmää.
Pelin kulku
Etukäsi ajaa ensimmäiseen tikkiin. Pelissä on maantuntopakko. Tikin voittaa suurin kortti ajettua maata tai suurin valtti, mikäli valttia pelattiin. Tikin voittaja ottaa tikin eteensä, niputtaa sen kuvapuoli alaspäin ja ajaa seuraavaan tikkiin.
Pisteenlasku
Pisteytykseen on monia tapoja. Yksi helpoimmista on laskea 10 pistettä onnistuneesta pelistä ja lisäksi piste jokaisesta luvatusta tikistä. Väärästä määrästä tikkejä ei saa yhtään pistettä.
Toinen tapa on laskea yksi piste jokaisesta saadusta tikistä ja 10 pistettä bonusta onnistuneesta pelistä. Silloin jos peli menee pieleen, kannattaa silti yrittää kerätä mahdollisimman monta tikkiä.
Eniten pisteitä kerännyt voittaa, kun kaikki jaot on pelattu.
Muunnelmia
Jotkut aloittavat yhden kortin jaosta, pelaavat maksimiin ja sitten pudottavat takaisin yhteen. Pirun bridge -muunnelma menee näin ja lisäksi viimeisessä yhden kortin jaossa pelaajat pitävät korttinsa otsaansa vasten niin, että kaikki näkevät muut kortit paitsi omansa.
Neljällä voi pelata 13 korttiin asti ja kolmella 17 korttiin.
Jos pelataan jako, jossa kaikki kortit jaetaan eikä kääntökorttia jää, jako voidaan pelata valtittomana. Valtiksi voidaan myös kiinnittää tietty maa tai kierrättää maita jossain tietyssä järjestyksessä (esimerkiksi pata-risti-ruutu-hertta-valtiton).
Toisten mielestä peli on parempi, jos jakajan tarjousta ei rajoiteta, eli pelaajat saavat luvata tasan tikkien määrän. Jotkut taas suosivat peliä, jossa kaikki ilmoittavat lupauksensa yhtä aikaa esimerkiksi sormia näyttämällä.
Pisteenlaskussa nollapelin arvo voi olla 5 pistettä tai vielä paremmin 5 + jaettujen korttien määrä, koska nollapelin lupaaminen ja pitäminen on vaikeampaa, mitä enemmän kortteja on jaettu.
Vaihtoehtoinen pisteenlaskutapa antaa 10 pistettä jokaisesta tikistä, jos peli onnistuu (nollapelistä saa 10 pistettä). Epäonnistumisesta saa 10 pistettä jokaisesta yli- tai alitikistä. Muunnelmia riittää.
Romanialainen visti
Romaniassa pelataan pelistä muunnelmaa, joka on niin suosittu, että sitä nimitetään vain vistiksi. Pelissä käytetään kahdeksaa korttia pelaajaa kohti, kolmella pelaajalla pakassa olisi siis 24 korttia. Poistakaa pieniä kortteja tarpeen mukaan.
Jaot alkavat yhdestä kortista ja kasvavat kahdeksaan. Sekä yhden kortin että kahdeksan kortin jakoja pelataan yhtä monta kuin pelissä on pelaajia. Jaon lopuksi käännetään valtti. Kahdeksan kortin jaoissa jaetaan kaikki kortit, joten ne pelataan ilman valttia.
Lupausten summa ei saa olla sama kuin tikkien määrä. Pelissä on maantuntopakko ja valttipakko.
Onnistuneesta pelistä saa 5 pistettä ja pisteen joka tikistä. Yli- ja alitikeistä menettää yhden pisteen jokaisesta. Tästäkin muunnelmasta on paljon muunnelmia, joskus jaot pelataan isosta pieneen ja takaisin isoon.
Turnauksissa pelataan pienestä isoon ja takaisin, mutta jokainen jako kerrataan siten, että jokainen pelaaja jakaa sen. Siis kolminpelissä 1, 1, 1, 2, 2, 2…
”Luvattujen tikkien summa ei saa olla sama kuin pelattavien tikkien määrä.”
Eli jos pelataan esim. neljän tikin jako, ei saa niitä kaikkia luvata ottavansa?
Tuo tarkoittaa kaikkien pelaajien lupausten summaa. Jos sinä lupaat ensimmäisenä kaikki neljä, muut eivät saa sanoa nollaa, vaan viimeisen pelaajan on pakko sanoa yksi, jotta summa ei ole tikkien määrä.
Jos joku on huudellut ennen sinua jotain, saat luvata kaikki tikit, koska silloin summa menee yli. Säännön tarkoitus siis on, että jonkun pelaajan peli epäonnistuu varmasti.
Kun ajetun maan (esim. pata) päälle on laitettu valtti (hertta), ja minulla on vain tätä pienempi hertta, pata ja risti, onko minun pakko pelata hertta, vai voinko panna padan?
Vai voinko pelata jopa ristin?
Anne, et itse asiassa saa pelata herttaa, vaan maantuntopakko pakottaa pelaamaan pataa. Jos sinulla ei ole pataa, saat pelata mitä tahansa, koska pelissä ei ole valttipakkoa.
Kiitos. Ai niin se meni… yritetäänpäs uudella tavalla…
Minun pelaamisessa lupauksissa on aina ollut valttipakko. Se on jännempää niin. Eli jos ei ole pyydettyä maata, niin on pakko ottaa valttikortilla kiinni. Jos ei ole valttiakaan, niin sitten mikä vaan kortti. Joskus on myös jokerit, mitkä kaataa kaikki. Jos useampi lyö jokerin tai saman arvoisen kortin (pelattaessa kahdella pakalla), käänetään kääntöpakasta näiden pelaajien kesken kortit.
Olen pelannut seuraavalla pistelaskutavalla. pisteitä tulee 5+otetut tikit. Jos arvaus on oikein summa kerrotaan kahdella, esimerkiksi 2*(5+3) =16. Jos arvaus on vääriin tulee miinuspisteitä 5+otetut, eli esimerkissä -8.
Meillä oli myös sääntö, että eniten tikkejä luvannut aloittaa.