Tarot-kortit keksittiin Pohjois-Italiassa 1400-luvulla. Ensimmäisen kerran kortit pääsivät historiankirjoihin Ferrarassa vuonna 1442. Tarotit saivat alkunsa, kun tavalliseen korttipakkaan lisättiin neljäs kuvakortti, kuningatar, ja lisäksi pakkaan lisättiin 21 valttikorttia ja narri.
Näin syntyi tarot-pakka, jossa on joka maassa kortit 1-10 ja kuvat sotilas, ratsu, kuningatar ja kuningas ja lisäksi numeroidut valtit 1-21 ja narri. Perinteisesti tarot-pakassa on italialaiset maat eli kupit, kolikot, sauvat ja miekat, mutta Ranskassa ja Keski-Euroopassa käytetään paljon tarot-kortteja, joissa on ranskalaiset maat eli pata, risti, ruutu ja hertta.
Tarotit ovat pelikortteja
Vaikka nykyään tarot liitetäänkin pääasiassa ennustamiseen, mystikot ottivat tarot-kortit käyttöönsä vasta 1800-luvulla. Sitä ennen tarot-kortit olivat nimenomaan pelikortit ja sitä ne ovat edelleenkin eri puolilla Eurooppaa. Esimerkiksi Ranskassa jeu de tarot on yhä suosittu korttipeli, joidenkin lähteiden mukaan jopa suositumpi kuin bridge. Myös entisen Itävalta-Unkarin alueella pelataan yhä tarokkia.
Englantiin tarot-kortit tulivat oikeastaan vasta ennustajien myötä kanaalin yli Ranskasta; englanninkielisissä maissa tarot-pelejä ei tunneta käytännössä lainkaan. Siksi englanniksi (ja suomeksikin) puhutaan ranskalaisittain tarotista. Keski-Euroopassa korttien nimi on tarock, Italiassa tarocco ja suomeksi kenties oikeampi nimi olisi tarokki.
Erilaisia tarot-kortteja
Yksi tärkeimpiä tarot-korttien tyylejä on tarot de Marseille eli Marseille’n tarot. Tässä pakassa on valttien kuvina kenties ne tunnetuimmat kuva-aiheet: korteista löytyy kuolema, paholainen, paavi, kohtalonpyörä, hirtetty mies ja muut klassiset tarot-korttien kuvat.
Italiassa on muutama eri tyyli. Tarocco Piemontese on perinteisin ja Marseille’n tarotin edeltäjä. Tarot de Besançon on sveitsiläinen muunnelma, jossa muutama eniten katolisia loukanneista kuva-aiheista on vaihdettu: paavin tilalla on Jupiter ja paavittaren tilalle Juno. Lisäksi enkeli on vaihdettu oikeudeksi.
Tarocco Bolognese eli tarocchino, pikku-tarocco, on lyhyt pakka, jossa on vain 62 korttia. Sen valtit eroavat hieman muista italialaisista, paavit ja paavittaret ja pari muuta korttia on esimerkiksi vaihdettu neljäksi mauriksi, jotka ovat kaikki samanarvoisia. Tämä bolognalainen tarocchino on äärimmäisen viehättävä pakka ja sillä voi pelata oivallista ottocento-peliä.
Tarocco Siciliano on sisilialainen muunnelma, epätavallinen ja lyhennetty pakka sekin. Se on lisäksi pienempi, kortit ovat tavallista pelikorttia pienempiä kun tarotit ovat tavallisesti suurempia kuin pelikortit.
Nykyään tavallisin tyyli on Tarot Nouveau tai porvaritarot, joka on kehitetty nimenomaan pelaamista varten. Ranskassa se tunnetaan myös nimellä tarot à jouer eli pelitarot. Pakalla pelataan ennen kaikkea ranskalaista tarotia. Valtit esittävät alkuperäisten allegoristen aiheiden sijasta 1800-luvun eurooppalaisen porvariston puuhia. Kuvien aiheet ovat samat, mutta tyyli vaihtelee valmistajalta toiselle paljon. Pakka on saksalaista alkuperää. Löydät näitä pelikortteja Pelikorttikaupasta.
Itävalta-Unkarin tarock-korteista on Korttipelioppaassa oma artikkelinsa.
Esoteerinen tarot
Tunnetuin okkultistinen tarot-pakka on varmastikin Pamela Colman Smithin kuvittama pakka, joka perustuu mystikko Arthur Edward Waiten ideoihin ja jonka julkaisi Rider Company — pakka onkin nimeltään Rider-Waite-Smith tai tavallisemmin Rider-Waite.
Toinen tunnettu esoteerinen tarot-pakka on kuuluisan okkultistin Aleister Crowley’n kehittämä Thoth-pakka, jonka kortit on kuvittanut Lady Frieda Harris.