Myllymatti

Luokka: Lyöntipelit
Pakka: 52 korttia
Pelaajamäärä: 2, 3, 4

Myllymatti on alkuperältään todennäköisesti suomalainen peli, joka tunnetaan myös nimellä koira.

Pelin säännöt löydät myös 150 korttipeliä -kirjasta.

Pelin tavoite

Pelin ensimmäisessä vaiheessa yritetään kerätä mahdollisimman hyviä kortteja toista vaihetta varten. Toisessa vaiheessa yritetään välttyä jäämästä viimeiseksi pelaajaksi, jolla on kortteja kädessään.

Jako

Pelaajille jaetaan kolme korttia. Loput pakasta jäävät umpipakaksi.

Pelin kulku

Etukäsi aloittaa pelaamalla ensimmäiseen tikkiin. Aina kortin pelattuaan pelaajat täydentävät kätensä kolmeen korttiin umpipakasta. Kortin voi pelata käden sijasta myös suoraan pakasta kääntäen.

Tikkiin osallistuu kaksi vierekkäistä pelaajaa kerrallaan, ensimmäisessä tikissä siis etukäsi ja hänestä seuraava pelaaja myötäpäivään. Voittaja aloittaa seuraavan tikin ja pelaa edelleen seuraavaa pelaajaa vastaan. Samat kaksi pelaajaa voivat siis pelata monta korttia putkeen.

Maalla ei ole merkitystä eikä valttia ole, joten suurempi kortti voittaa. Ässä on suurin kortti. Mikäli molemmat pelaavat yhtä suuren kortin, tulee kina. Kummatkin pelaavat uuden kortin, kunnes toinen pelaa isomman kortin ja voittaa.

Voittaja kerää kaikki tikin kortit eteensä kuvapuoli alaspäin.

Umpipakan viimeinen kortti määrää toisen vaiheen valtin. Pelaaja, joka sen saa, laittaa sen katsomatta sivuun ja ottaa sen käteensä vasta kun käsikortit on pelattu.

Jos käsikortit loppuvat ennen kuin kaikki tikit saadaan ratkaistua, pelaajat näyttävät käyttämättä jääneet käsikorttinsa muille ja laittavat ne voittamiensa tikkien kanssa samaan pinoon.

Pelin toinen vaihe

Nyt alkaa pelin toinen vaihe. Ensimmäisessä vaiheessa voitetut kortit ovat tämän kierroksen käsikortit. Tavoitteena on päästä korteista eroon. Pelin aloittaa viimeisen tikin voittaja ensimmäiseltä kierrokselta.

Pakan viimeinen kortti ensimmäisestä vaiheesta määrää valtin. Valtin päälle saa lyödä vain valttia, muun kortin päälle isomman kortin samaa maata tai valtin. Valttia saa pelata, vaikka olisi oikeaakin maata kädessä.

Jos pelaaja ei pysty tai halua lyödä korttia, hänen on otettava pöydästä viimeksi pelattu kortti käteensä, jonka jälkeen vuoro siirtyy seuraavalle pelaajalle. Kun pöydässä on yhtä monta korttia kuin pelissä oli läjän aloitushetkellä pelaajia, läjä kaatuu ja viimeisen kortin lyönyt saa aloittaa uuden haluamallaan kortilla.

Peli jatkuu, kunnes vain yhdellä pelaajista on kortteja kädessään. Hän häviää eli on myllymatti.

Pelin historiaa

Nämä tiedot ovat Cristian Seresin keräämiä ja julkaistu alunperin Seresin omilla sivuilla. Korttipelit.net muuttui valitettavasti kasinoroskaksi, joten pelastin Seresin tiedot arkistosta tänne:

Useimpien lähteiden mukaan peli on ruotsalaista alkuperää, mutta todisteita ruotsalaisuudesta en ole löytänyt. Vanhoissa suomen­ruotsalaisissa lähteissä peli esiintyy suomeksi myllymatti-nimellä, joten oletan myllymatti-nimen olevan vanhempi kuin mjölnarmatte.

Vanhin löytämäni maininta löytyi Åbo Morgonblad -lehdestä 5.5.1821. Siinä myllymatti (suora lainaus: ”Mylly Matti”) mainitaan muiden korttipelien (”Vingt-un”, ”Tjuf-unge” sekä ”Lång Durack”) ohella.

Myös Sakari Topeliuksen päiväkirjassa 19. helmikuuta 1833 mainitaan myllymatti: ”Elfving var här, vi räknade och spelte myllymatti…”

Kyseessä saattaa kuitenkin olla myös mylly-lautapeli

Pelin suomenkielinen nimi myllymatti esiintyy myös Helsingfors Tidningar -lehdessä 30. lokakuuta 1844. Myllymatti mainitaan muiden korttipelien, kuten piquet’n ja preferenssin ohella. Teksti on muuten ruotsia, mutta myllymatti-sana on suomeksi.

Laaja ruotsalainen tietosanakirja Nordisk Familjebok 1800-luvun lopusta ei tunne peliä mjölnarmatte tai mjölis. Sen sijaan uudempi painos 1900-luvun alusta kertoo:

Mjö’lis (Mjölnarmatte), ett kortspel, besläktadt med de olika spelsorter, som bära namnet tok. Antalet spelande kan växla efter behag, hvarför man i spelet också kan använda flera sammanblandade lekar — i detta fall tillämpas grundsatsen ”lika tar öfver lika”. Inga bud finnas, man skall ta öfver utspelt kort eller också ta upp alla utslagna kort — hvarje stick har lika många kort som det finns spelande —, och spelet går ut på att bli af med sina kort och kvarlämna en spelande, ”mjölis”.

Tässä tok (hölmö, tomppeli) viitannee venäläiseen durakiin (tyhmyri), jossa on samanlainen pelimekanismi. Huomattava ero nykyisiin myllymatin sääntöihin on, että jos ei pysty lyömään parempaa korttia, joutuu nostamaan kaikki aiemmin lyödyt kortit eikä vain alinta tai päällimmäisintä.

1900-luvun alkupuolella pelin suosio on Suomessa hiipui. Vielä Castrénin toimittamassa Tietosanakirjassa vuodelta 1914 mainitaan myllymatti: eräs korttipeli.

Uudemmissa suomalaisissa tietosanakirjoissa usein väitetään myllymatin tarkoittavan mylly-lautapeliä. Ruotsalaisissa teoksissa pelin nimeksi vakiintui mas, vaikkakin mjölnarmatte mainitaan usein sen rinnalla.

Jo ennestäänkin nimeään vaihdellut peli on saanut 1900-luvun loppupuolella vielä uusia nimiä: ruotsissa skitgubbe, Norjassa hund, Suomessa koira ja eräässä ruotsista suomeen käännetyssä korttipelikirjassa jopa jauhonaama!

Myös perisuomalainen paskahousu lienee myllymatin perillinen. Yhteistä molemmille peleille:

• häviäjän haukkumanimi sama kuin pelin nimi
• tavoitteena päästä korteista ensin eroon
• mahdollisuus kääntää vuorolla kortti pakasta, jos kädestä ei löydy sopivaa korttia

Lähteitä

• Historiallinen sanomalehtikirjasto 1771-1890 Suomen kansalliskirjaston historiallinen sanomalehtikirjasto: Haku tietokannasta

• Projekt Runeberg: Nordisk Familjebok Digitoitu versio tunnetusta pohjoismaisesta tietosanakirjasta 1900-luvun taitteesta: http://runeberg.org/nf/
• Dan Glimne Ruotsalaisen peliasiantuntija Dan Glimnen kommentti skitgubben/myllymatin suomalaisista juurista keskustelupalstalla: http://www.msoworld.com/chat/glimnepost.html