Tervetuloa tutustumaan korttipeleihin ja pelikortteihin. Pelikorteilla voi pelata tuhansia eri pelejä. Niistä on tänne poimittu otos parhaita. Uusia korttipelejä lisäillään sivuille toisinaan. Sivuilla on mahdollisuus kommentoida pelejä ja toivoisin, että sitä käytettäisiin ahkerasti, jos keksitte jotain kommentoitavaa tai täydennettävää.

Olen myös kiinnostunut uusista peleistä. Jos osaat jonkun pelin, jota sivuilla ei vielä ole esitelty, ota yhteyttä — lisätään pelin säännöt sivuille! Myös itse kehitellyt korttipelit ja muunnelmat vanhoista peleistä ovat tervetulleita Korttipelioppaan sivuille.

Korttipeliopas perustuu kirjaan 150 korttipeliä, jonka on julkaissut Avain. Näillä sivuilla on julkaistu osa kirjasta löytyvistä peleistä, mutta kirjassa on paljon sellaista, mitä et löydä näiltä sivuilta, etkä mistään muualtakaan ainakaan suomeksi.

150 korttipeliä -kirjan painos myytiin loppuun vuonna 2013, jonka jälkeen kirja ilmestyi e-kirjana hieman laajennetussa muodossa nimellä Korttipeliopas.

Mikko Saari

Korttipelioppaan suosituimpia pelejä

Korttipeliopas-kirja

Korttipeliopas

Osta Korttipeliopas-kirja itsellesi ja lataa se puhelimeesi tai tablettiisi. Sen jälkeen et tarvitse kuin korttipakan ja mukanasi kulkee mahdollisuus pelata koska tahansa jotain yli 150 korttipelistä.

Et tarvitse kirjan lukemiseen mitään erityistä e-kirjalaitetta, vaan se toimii hyvin millä tahansa älypuhelimella tai tabletilla. E-kirjasta on helppo hakea haluamasi pelin säännöt, jos kesken pelin kaipaat vahvistusta sääntöihin.

Mikä parasta, kirja on erittäin edullinen: saat sen omaksesi vain noin 6–7 eurolla:

Mikä on korttipeli?

Puhuttaessa korttipeleistä tarkoitetaan tavallisesti perinteisellä korttipakalla pelattavia pelejä, kuten pokeria, bridgeä, maijaa ja niin edelleen. Suomessa korttipakalla tarkoitetaan käytännössä aina ranskalais-englantilaista 52 kortin pakkaa, jossa on neljä samanlaista 13 kortin maata ja mahdollisesti lisäksi jokeri tai pari. Tällä pakalla voi pelata tuhansia erilaisia pelejä, ja sitä kutsutaan usein bridge- tai pokeripakaksi sen suosituimpien pelien mukaan.

Muunkinlaisia pakkoja on. Pelkästään Euroopassa käytetään lukuisia erilaisia korttipakkoja, joiden koko ja kuvitus vaihtelevat. Useimmat eurooppalaiset pakat eroavat vakiokorttipakasta vain kuvitukseltaan. Tarot-kortit lienevät erikoisin poikkeus ja nekin perustuvat perinteisiin pelikortteihin. Maailmalta löytyy kuitenkin pakkoja, jotka eivät muistuta vakiopakkaa käytännössä lainkaan.

Perinteisten tavallisella pakalla pelattavien korttipelien lisäksi on olemassa valtavasti kaupallisia korttipelejä, jotka käyttävät omia erikoispakkojaan. Niitä ilmestyy myös jatkuvasti lisää. Monet peleistä ovat perinteisten korttipelien muunnelmia. UNO, Pekka-kortit ja Hullunkuriset perheet lienevät kaupallisista tuotteista ne tutuimmat esimerkit.

Korttipelejä moneen makuun

Mikä korttipeleissä viehättää? Tähän hyvään kysymykseen voi saada hyvinkin erilaisia vastauksia riippuen siitä, keneltä kysyy. Bridgen ja pokerin pelaajilla saattaa olla hieman erilaiset näkemykset asiasta. Toisaalta vastausten pohjavire on varmasti sama: korttipelit ovat mainio keino mitellä taitojaan toisten pelaajien kanssa.

Toisaalta korttipelejä pelataan paljon kevyemminkin perustein, silkan huvin vuoksi. Tekemäni pienimuotoisen kyselyn mukaan suomalaisten suosituimpia pelejä ovat lopulta varsin helpot ja kevyet pelit, jotka sopivat myös lasten pelattaviksi. Nämä leppoisat pelit eivät välttämättä mittaa pelaajien paremmuutta – se, kuka on sillä kertaa onnekkain, selviää kyllä – mutta aikaa niiden parissa saa kulumaan hyvin. Korttipakka on pieni ja kevyt kantaa mukana, mutta tarjoaa pitkäksi aikaa viihdettä.

Taitopelaajaa korttipeleissä viehättää epävarmuus. Pelit voidaan jakaa täydellisen ja epätäydellisen informaation peleiksi. Täydellisen tai täyden informaation peleissä koko pelitilanne on kaikkien pelaajien tarkasteltavissa koko ajan, epätäydellisen informaation peleissä pelaajilla on pelitilanteesta tietoa, jota muilla pelaajilla ei ole.

Perinteisesti epätäydellisen informaation pelit on kenties koettu jossain määrin alempiarvoisiksi vanhojen ja arvokkaiden täyden informaation pelien rinnalla: shakki, tammi ja go ovat pelejä, joissa pelaajien taidot punnitaan parhaiten eikä mikään jää onnen varaan. Korttipeleistä arvostetaan etenkin bridgeä, jossa onkin tehty paljon työtä epätäydellisen informaation poistamiseksi siten, että pelaaminen säilyisi mielekkäänä.

Epävarmuuteen perustuvia pelejä, joissa onnella on osansa ja pelaajilla on epätasaista tietoa pelitilanteesta, on moneen lähtöön. Kevyemmissä ja satunnaisimmissa peleissä taidolla ei ole osaa eikä arpaa, mutta kehittyneemmissä peleissä on mukana paljonkin taitoa. Toki pelissä kuin pelissä voi tulla jakoja, joilla voittaa käytännössä automaattisesti, mutta korttipeleissä taidon ja tuurin suhdetta onkin tarkasteltava hieman pidemmällä aikavälillä kuin vaikkapa shakissa. Satunnaiset epätasaiset jaot ovat tavallaan hinta, jonka korttipelien sisältämästä vaihtelusta maksetaan.

Pokerissa tämä näkyy kenties selkeimmin: jos kortit osuvat kohdalleen täydellisesti, voitat jaon varmasti. Jos korttisi ovat surkeat, tappio on lähes varma. Pelaajan taito näkyy kuitenkin jo siinä, miten paljon rahaa hyvillä korteilla saa muilta pelaajilta voitettua. Texas hold’em -pöydässä aloittelija, joka innostuu ässäparistaan ei voita suurta pottia tarkoilta pelaajilta. Pidemmällä aikavälillä taidokkaampi pelaaja vie pokerissa voiton varmasti. Eri peleissä vaihtelee, kuinka pitkä tämän aikavälin on oltava, jotta taitoerot alkavat todella näkyä. Jos tuurin merkitys on suuri, taitoerojen näkyminen tuloksissa vie enemmän aikaa.

Korttipeleissä pelaajien käytössä olevan informaation määrä ei ole vakio. Esimerkiksi tikkipeleissä tieto korttien sijainnista lisääntyy pelin edetessä, kunnes lopulta kaikki on selvää. Nokkela ja tarkkaan korttien pelaamista seuraava pelaaja pystyy päättelemään korttien jakaumasta paljon pelaajien pelaamien korttien perusteella. Päätteleminen edellyttää kuitenkin sitä, että korttien pelaamista on rajoitettu jollain tavalla, minkä takia useissa tikkipeleissä onkin maantuntopakko. Ilman sitä pelaaminen olisi liian kaoottista eikä tietoa vastapelaajien korteista saisi tarpeeksi.

Useissa hienostuneissa korttipeleissä tiedon lisääminen aloitetaan jo ennen ensimmäisenkään kortin pelaamista. Bridge on ääriesimerkki siitä, kuinka pelaajat jakavat tietoa ilman korttien pelaamista. Alun tarjouskierrosten tarkoitus on nimenomaan välittää parille tietoa omista korteista, jotta joukkue voi tehdä mahdollisimman täsmällisen pelitarjouksen. Tarjoukset ovat itse asiassa ennalta sovittua koodikieltä, jolla pelaajat kertovat parilleen, millaisia kortteja heillä on kädessään. Bridgessä informaatiota lisätään vielä jaon alkaessa siten, että yksi pelaajista kääntää korttinsa esiin kaikkien nähtäville.

Korttipeleissä on paradoksaalista, että täydellisen informaation peli olisi itse asiassa täydellinen tuuripeli. Jos pelattaisiin avoimin kortein, kaikki informaatio olisi näkyvillä. Pelaajat pystyisivät pelaamaan jokaisessa tilanteessa oikein ja pelin voittaisi aina se, joka on saanut parhaat kortit.

Täydellisesti pelaaminen ei onneksi ole aina helppoa. Parity-korttipelin kehittäjä David Parlett kirjoittaakin luomuksestaan, että täysin loogisten tietokoneiden kesken kyseinen täyden informaation peli on silkka tuuripeli, jonka ratkaisee korttien jakautuminen. Kun ihmiset pelaavat, parity-peli on kisa siitä, kumpi pystyy pelaamaan tietokonemaisemmalla tarkkuudella. Se ei ole helppoa, joten kyseessä on itse asiassa hyvin vaativa taitopeli!